FLORA ET LABORA heißt eine deutsch-finnische Band, die sich meinen Stücken widmet. Wir haben ein Album unter selbigem Namen aufgenommen, daß im Handel und auf dieser Seite erhältlich ist. 

 

Besetzung:

 

Verneri Pohjola // Trompete

Jouni Järvelä // Klarinette

Timo Kämäräinen // Gitarre

Antti Kujanpää // Piano

Joonas Riippa // Schlagzeug

Florian Rynkowski // Bass

PRESSE:

 

FLORA ET LABORA

Konnex Records KCD 5279

 

 

JAZZPODIUM, 10/2012

 

“Flora et labora” ist eine finnisch-deutsche Kooperation, ein Sextett, als dessen konzeptioneller und komponierender Kopf der Kölner Bassist Florian Rynkowski fungiert. Seine fünf finnischen Spielpartner, die in der finnischen Jazzszene allesamt keine unbeschriebenen Blätter mehr sind, hat Rynkowski während seines Studiums an der Sibelius-Akademie in Helsinki kennen gelernt. Ungewöhnlich ist bereits die Frontline mit dem Trompeter Verneri Pohjola, dem Klarinettisten Jouni Järvelä und dem Gitarristen Timo Kämäräinen, der dem Ganzen ein rockiges Element und klangliche Verfremdung beisteuert. In der Rhythmusgruppe agieren nebst Rynkowski der Pianist Antti Kujänpää und der Schlagzeuger Joonas Riippa – ein Instrumentarium also, mit dem eine Vielzahl von Klangkombinationen möglich ist.

Die Debüt-CD dieser Band beginnt zunächst als gediegener Mainstream Jazz, entpuppt sich sehr schnell als erfrischend ideenreiche und stets schlüssige Synthese aus fein aufeinander abgestimmten Elementen des Hardbop, des Rock, der afrikanischen und der klassisch-europäischen Musik, mithin als Quintessenz musikalischer Erfahrungen, die der Komponist in Ghana, Finnland, in den USA und natürlich in Deutschland aufgesammelt hat. Rynkowski treibt ein unterhaltsames und abwechslungsreiches Spiel mit Klangfarben, Formen und Improvisationsstrategien; es gibt einige Stücke mit afrikanischen Titeln, die auch Elemente der afrikanischen Musik enthalten, etwa die klangliche Nachahmung des Daumenklaviers mit präpariertem Klavier und Gitarre. Aufhorchen lassen auch die exzellenten solistischen Statements der Musiker, insbesondere jene des im Gefolge von Miles Davis spielenden Trompeters, des Gitarristen, der sich eines eigenwilligen Zerrsounds bedient und sein Wah-Wah-Pedal in sehr ungewöhnlicher Weise einsetzt, und des Klarinettisten, der immer ein wenig neben dem Beat spielt und seinen wenigen Soli einen nonchalanten, relaxten Charakter verleiht. Ein durchweg gelungenes, sehr inspirierendes Debüt.

 

Benno Bartsch

 

 

 

Jazzrytmit 7/2012

 

Helsingissä vaikuttava saksalainen basisti Florian Rynkowski on säveltänyt tämän levyn kaikki kappaleet, jotka hän esittää "hurjan" suomalaisen joukon kanssa.

Rynkowskin taustoihin kuuluu elämänkokemuksen imeminen asumalla niin Saksassa, Amerikassa, Afrikassa ja nyt myös Suomessa. Tätä samaa linjaa noudattaa myös se, että hän soittaa eri yhtyeissä Suomen ja Saksan lisäksi mm. Tanskassa ja Ghanassa. Suomessa hän on koonnut ympärilleen todellisen huippuyhtyeen tätä levytystä varten.

Ja se kuuluu läpi levyn erinomaisena osaamisena. Niin yhteissoitossa kuin itsekunkin omissa soolo-osuuksissa. Kun Antikaisen Kimmon äänitys Kallio-kuninkalassa ja saksalaisten tekniikkavelhojen viimeistely ovat erinomaista työtä, on lopputulos nautittavaa.

Rynkowskin musiikki on hyvin monitahoista, jonka pohjana on lähinnä nk. jazzklassikot. Tuolle pohjalle hän rakentelee erilaisia kokeellisia elementtejä. Ei kuitenkaan liian freepitoisia tai poikkitaitellisia vaan melodisesti soivia. Äänimaailman harmonisuus ja rytmiikka vievät kappaleita pääosin rauhallisen soljuvina eteenpäin. Ehkäpä veden virtailu erilaisissa uomissa havainnollistaisi kuvannollisesti parhaiten Rynkowskin musiikkia.

Sen peruselementteihin kuuluu myös tietynlainen keveys ja ilmavuus. Ehkä osin myös arvaamattomuus. Jonkinasteinen utopia ja unimaailmakin. Siinä sykkii kuitenkin koko ajan tahdikkaan syvä sielukkuus, jolloin soolosoittajat pääsevät irroittelemaan hienoilla suoritteillaan. Tunkeutumaan kuuntelijan selkäytimeen...

Verneri Pohjolan trumpetointi on takuuvarma laatutuote. Hänen tuttu soundimaailman istuu upeasti Rynkowskin teoksiin. Tietty kuulas, osin tutun tukkoinen ulosanti Pohjolan sooloissa saavat aikaan mystistä lisäväriä ja käsinkosketeltavaa tunnetta. Muutama todella makoisa soolosuorite kruunaa hänen osuutensa.

Jouni Järvelä puhaltelee levyllä klarinettia, hieman harvemmin häneltä kuultua soitinta. Mutta hienostihan Järvelä tämänkin pestinsä hoitaa ja klaneetti antaa erinomaista lisäulottovuutta levykokonaisuuteen niin sooloissa kuin rinnakkasituessa Pohjolallekin. Hieno oivallus Rynkowskilta.
Kitaristivelho Kämäräinen on elementissään olipa tyyli- ja rytmilaji mikä tahansa. Herran kitara komppaa ja sooloaa aina takuvarmana ja herkullisena. Kämäräisen tyylittely saa kuulijansa hyvälle tuulelle.

Pianisti Antti Kujanpää on vakiinnuttanut paikkansa kotimaisten luottopianistien joukkoon ja miksi, kuuluu hyvin myös tällä levyllä. Yhtälailla tausta rytmittelyt kuin soolomaiset irtiotot kulkevat lutjakkaan sulavasti. Mustavalkiot luovat modernin tuoretta kuviota että vanhan tyylisuunnan perinteitä. Yhtälailla hallitusti.

Rumpupatteriston valtias Joonas Riippa työstää taustalla ilmiömäisen luovaan tyyliinsä. Aistikkaan osaavana. Erinomaisen monitahokkaana ja värikylläisenä. Hienoa työtä jälleen kerran!
Rynkowski itse hallitsee soittopelinsä myös hienosti. Hänen soittotyylinsä on aikalaisen väkevä ja esiintunkevakin. Mutta toisaalta hän antaa tilaa kaikille muillekin soittajille.

Vaikkakin levyn kokonaiskattaus ja toteutus onkin suhteellisen hieno ja makoisa, niin huippusoittajista huolimatta se jää joiltain osin polkemaan paikallaan tai toistamaan tavallaan itseään. Eli kuuntelijan tarkkaavaisuus ja mielenkiinto ovat vaarassa välillä karata muualle. Liekö sitten jonkin asteista harhaa, mutta ehkäpä jokunen reippaampi rytmitykitys ja kokeellisempi pläjäys olisi ollut paikallaan...

No, jälleen ollaan niiden legendaaristen makuasioiden kategorioissa...

Sarjassaan tämä levy on hyvin onnistunut kokonaisuus, jossa ykkösluokan soittajat rakentavat aistikkaan ja sielukkaan ulosannin Rynkowskin sävellyksille. Soitannolliset maalailut perussävellysten päälle ovat hyvin onnistuneet sekä rohkein ja hallituin sivelvedoin tehdyt.

Tämä levy vaatii rauhaisan kuunteluhetken, jotta sen kaikki hienoudet ja vivahteet aukeaisivat täysin kuuntelijalle.

Jokatapauksessa vilpitön suositukseni!

 

Osku Rajala